Yhteinen yömme
oli kovin lyhyt.
Juoksit pimeyteen
sanoen:
"Ne etsivät minua,
en ole turvassa
tässä syntisten
kaupungissa."
Lähtösi
teki minut
huonovointiseksi.
Pakenin päänsärkyä
belladonnan
avustuksella
ja
taistelin
valiumilla
unettomuutta vastaan
eivätkä
savukkeetkaan
saaneet minua
rauhoittumaan.
Nyt
vaellan
yksin
täällä
syntisten
kaupungissa
ja
katuvalojen loiste
kohtaa
märät katukivet.
Taas
savukkeet loppuvat
liian
aikaisin.
perjantai 31. lokakuuta 2008
torstai 30. lokakuuta 2008
Kathryn
13:sta toukokuuta 1946.
Oli tavallinen ilta.
Istuin pöytäni takana
lukien päivän lehteä,
kunnes oveen koputettiin.
Hän ei ollut
hekumallinen mysteerinen
nainen kuin Lauren Bacall
vain mukavannäköinen
mutta tavallinen
nuori neiti.
Hänen nimensä
oli Kathryn.
Sukunimeä en muista.
Sanoi
veljensä olevan ongelmissa.
Hän tarjosi minulle
500 dollaria etumaksua
ja loppu summaksi
kaksituhatta.
Jokin sisälläni sanoi:"Tässä on jotain mätää."
Valitettavasti,
olen rahanahne paska
ja otin jutun.
Kuuntelin
kuinka Kathryn
selosti veljensä tilaa.
Oli sekaantunut
oopiumia salakuljettavan
liigan toimintaan
ja nyt
häntä uhkailtiin.
"Perheesi kuolee
jos
hiiskahdat."
Perkele,
tämä taitaa
olla
urani loppu.
Oli tavallinen ilta.
Istuin pöytäni takana
lukien päivän lehteä,
kunnes oveen koputettiin.
Hän ei ollut
hekumallinen mysteerinen
nainen kuin Lauren Bacall
vain mukavannäköinen
mutta tavallinen
nuori neiti.
Hänen nimensä
oli Kathryn.
Sukunimeä en muista.
Sanoi
veljensä olevan ongelmissa.
Hän tarjosi minulle
500 dollaria etumaksua
ja loppu summaksi
kaksituhatta.
Jokin sisälläni sanoi:"Tässä on jotain mätää."
Valitettavasti,
olen rahanahne paska
ja otin jutun.
Kuuntelin
kuinka Kathryn
selosti veljensä tilaa.
Oli sekaantunut
oopiumia salakuljettavan
liigan toimintaan
ja nyt
häntä uhkailtiin.
"Perheesi kuolee
jos
hiiskahdat."
Perkele,
tämä taitaa
olla
urani loppu.
Tunnisteet:
entinen poliisi,
etsivä,
film noir,
nainen,
oopium
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Julie Clayton's Fingers
It was 3rd of March 1932 when they found the body.
Her throath was cut, it was ordinary at those days,
I were new at the apparment and were waiting for
some action and my chief police-sergant Harlow ordered
me and my partner detectice Pratt to investigate the murder.
The case went on pretty normally. We questioned people and
found out her name was Julie Clayton ans she was born 1911.
She worked at the Smith's bookstore and lived at Pennington road
near by Luigi Santo's restaurant. She was just an ordinary girl.
She died very quickly to loss of blood, Only thing which
made the murder weird, no she wasn't raped, her
fingers were missing and the bones of her toes were
broken. Just like someone had driven over them.
(She was found at Willintown's football field.)
We never found the murderer. We investigated about
two months. The Only clue we got was this letter
which were sent a week after the body was found.
It said: "Now they will never broke your fingers or toes again."
There where no fingerprints.
Her throath was cut, it was ordinary at those days,
I were new at the apparment and were waiting for
some action and my chief police-sergant Harlow ordered
me and my partner detectice Pratt to investigate the murder.
The case went on pretty normally. We questioned people and
found out her name was Julie Clayton ans she was born 1911.
She worked at the Smith's bookstore and lived at Pennington road
near by Luigi Santo's restaurant. She was just an ordinary girl.
She died very quickly to loss of blood, Only thing which
made the murder weird, no she wasn't raped, her
fingers were missing and the bones of her toes were
broken. Just like someone had driven over them.
(She was found at Willintown's football field.)
We never found the murderer. We investigated about
two months. The Only clue we got was this letter
which were sent a week after the body was found.
It said: "Now they will never broke your fingers or toes again."
There where no fingerprints.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)